Puusta teräkseen

Puuvene harrastukseni alkoi viisi vuotta sitten, kun satuin lenkkeillessäni löytämään puisen vanhan soutuveneen rannan pajukosta reunojaan myöten upoksissa. Oli jo muistaakseni joulukuu ja ensijäät olivat jättäneet veneen sisään pienen jäälohkareen. Nostin veneen saman päivän aikana ja vanhaa esinettä ei pahalla kaunalla päällystetä, joten ilmoitin poliisille ja asiasta tehtiin löytötavarailmoitus. Kolmen kuukauden jälkeen vene oli minun. Keväällä vene rapsutettiin ja tein siihen uuden perälaudan sitten terva ja ai ai. Purema olikin aika paha. Heti muutaman veneilykerran jälkeen alkoi kiehtoa retkiveneen osto ja Päijänne oli tuntematon pala suomea, pitkään olikin polkuja tallattu.

Puusta teräkseen II

Soutuvene ei jäänyt huomiotta, ystäväni tervaavat sen keväisin ja kalastavat kesät veneellä. Me saimme siis siirtää katseemme retkiveneilyn maailmaan. Monesti ostovaiheessa käydään katsomassa useita veneitä, nykyään niitä on helppo katsoa netistä. Kävimme katsomassa paikanpäällä vain kahta venettä ja toinen vei heti sydämen. Kuvattoman ilmoituksen löysi ystävämme maakunnanmarkkinoilta. Olinkin nähnyt Korpilahdella veneen aikaisemmin kauempaa ja ihaillut. Enpä silloin tiennyt, että tulisin omistamaan sen. Seuraavana keväänä tehtiin kymmenenvuotishuolto. Meriläinen sai pintaansa raikasta valkoista sekä hyttiin että kansiin. Kannesta hiottiin tunkkaisen ruskea petsi pois ja pinta sai päälleen 8 kerrosta Le Tonkinois lakkaa. Pohja hiottiin myös auki, kyllästettiin ja maalattin uudella värillä. Vene sai nimen Greetta. Sillä mentiin neljä vuotta ja saavuttettiin tavoite Jyväskylä-Kelvenne.

Greetta keräsi huomiota laitureissa, missä sitten satuttiinkin olemaan. Viimeinen remontti oli lähtölaukaus teräsveneen hankkimiselle. Perälauta näet uusittiin ja se oli kallista, piti nimittäin tilata puusepältä. Kesällä 2010 ei sitten paljoa ajeltu, katseltiin jo sopivan hintaista terästä netistä.

Toinen kerta toden sanoo

Näin kävi taas. Toinen katsontakerta ja taas mentiin.
Ostokriteereinä olivat kulutuksen kohtuullisuus, tilavuus ja saunamahdollisuus. Ensimmäinen laiva, jota kävimme ajamassa oli hieman ahdas, epämääräinen eikä sisustus ollut meidän tyyliä. Sisustuksen purkamisessa olisi ollut paljon vaivaa. Nettiä oli koluttu Ruotsia myöten ja oltiin jo aika puhki. Vaimoni kehoitti vielä soittamaan vanhan keltaisen pörssin kuvattoman viestin perusteella Hämeenkyröön. Omistajalta sain kännykkään kuvan laivasta. Hämmennyimme, kyseessä oli vesibussi. Hetken tuumaus, uusi soitto ja huomenna katsomaan. Näinhän se kuume nousee.

                                     Kuva jonka omistaja lähetti

Historiaa

Varkaudessa sijaitseva Paul Wahl & Co telakka sai v.1890 Helsinkiläiseltä Julius af Lindforsilta tilauksen valmistaa risteilyaluksen linjalle Helsinki-Kulosaari-Tammisalo-Puotila.
Aluksen teknisiksi tiedoiksi päätyivät tuolloin:

18,90X4.00m
18 ihv, C2cyl. telakan valmistama kone
1891 Varkaus Paul Wahl & Co (rak.nro 166)


Tämän jälkeen omistajat ovatkin vaihtuneet nähinpäiviin mennessä 12 kertaa, itse olen kolmastoista.
Aluksen nimi on vaihtunu myös useasti. Aikaisempia nimiä olivat:
IDUN                        Helsinki
SVEA                         Helsinki
BOTBY                      Helsinki
SVEA                         Helsinki
REGINATAN           Turku
MERENHUISKE I  Naantali (Muumimaa)
REGINATAN           Kyröskoski



IDUN                        Vaajakoski/Jyväskylä (alkuperäinen nimi palautetaan)

                                            


                        



             Sisustus on vielä Naantalin Muumimaan jäljiltä.

               




               Jotain melko vanhaakin löytyy.

 Avara vastaanotto. Katossa on huomioitu koneen vaihtoon liittyvä seikka.

  





       Vaikka laiva ruostuisi ympäriltä, Tupperwaara kestää.

          Delffiinien keinu on karu, siinä on vain yksi naru.

Laivan kylkeen hitsattiin rautaiset pukit, jotta kuljetus sujuisi ripeästi, eikä siihen menisi vielä enemmän rahaa kuin siihen nyt meni.


Laivaa huojuu, sitä nostetaan ja lasketaan.

Uuteen paikkaan tullaan 150km kuitenkin   erittäin mallikkaasti.

                                 
                                 Hiekkapuhalus, paikkaus ja maalaus.

                               

                                                       Valkoinen.

    Perä irtoaa telakan otteesta kauniin peruutuksen jälkeen.

Hallinta siirtyy kapteeneille, joka suorittaa viralliset kuullutukset, onhan kyseessä vesibussi.

Mikä näky, järvi on aina kaunis.

Karhusalo kauniissa ruskapuvussaan.

Tabula rasa

Ensin pitää pyyhkiä taulu, jotta voi suunnitella uutta ja omanlaista.
Ystävämme eivät tykkää istua koko matkaa. Ennemmin saunoa, syödä ja soitella.

Kattoremontti

Laivan katto on rakennettu ilmeisesti esteettisyys tai hinta syistä paneelista,
jonka päällä on aikansa elänyt lasikuitu. Tämä merkkaa sitä että, kattoruoteitten
sisällä olevat puut, joihin panelit kiinnittyvät, keräävät kosteutta. Puu kerää
kosteutta, mutta ei juuri luovuta sitä. Näin metalli osat ruostuvat. Nyt katto tehdään
uudestaan 3mm rauta levyistä. Tuntuu jännältä poistaa kaikki puu ja lisätä tilalle
rautaa, olenhan entinen puuveneilijä. Eipä puuveneessä liiemmin ollut myöskään
hitsattavaa, nyt sekin pitää opetella. Huh.

Talven selkä taipuu

Toista kertaa lumia pudottamassa, nyt ei varmaan tule enää lisää.

Jos kaikki lumi sulaisi katolle, vesimäärä pilssissä nousisi huomattavasti.
Katon lasikuitu on niin vanha että vettä tulisi katon läpi pikkuhiljaa, mistään
katastrofista ei kuitenkaan ole kysymys.







Huomasimme myös laivan olevan kallellaan, tilannetta pitää tarkkailla.

Ei avoauto, vaan avolaiva.

                       kuva. Petteri kivimäki

Katon irroitus vaatii sopivan määrän väkivaltaa, kekseliäisyyttä ja Stihlin. Tyyli millä U-kourussa olevat panelit saa irti, on keksitty. Saa hymyillä. Kattoruoteitten sisällä on puuta mihin paneelit kiinnittyvä tuhansin nauloin. Jos irroittaa puun suoraan kourusta, lähtee koko paneelirivi. Löytyi muutama hitsattu raudan kappale, jotka pitivät ruoteet pirun lujasti kourussa. Häh, nyt homma käy helposti.

TERVETULOA (SITTEN JOSKUS)  

kuva. Petteri Kivimäki

                                                           Kuvassa Mersu, Laiva, Ryobi, Vaimo, Kevät ja Päijänne.
                                                           Koira puuttuu kuvasta kun on kotona. Meille on valitettu
                                                           meidän roskakasoista, joita kuitenkin viemme pois. Ei ole
                                                           kyllä varaa valitta jos katsoo pientäkin osaa ympäristöstä.
                                                          (Kuvan oikea reuna)

Hyvää puuta?

Lasiku"idun" irroittamisen jälkeen katto suikalodaan moottorisahalla, jäljelle jää vain ruoteet, joiden sisällä on vielä "hyvää puuta".

Loppusuora!

Vihdoinkin! Kaikki ruoteet puhdistettu kosteasta puusta. Olipa urakka tehdä kesähelteillä, ei kannata unohtaa juomista.


Noniin. Vanhemmat telakkamestarit eivät olleetkaan näistä raudoista samaa mieltä kuin minä. Eivät kestä, oli tuomio.
Karmea homma ja ruoteet olisi voinut irroittaa suoraan ilman putsausta. Per####!  No, rälläkkä on aina ollut kaverini. Risteilyjono kasvaa kuin kunnallisen terveyshuollon, puutteellisten tilojen vuoksi.

Kävin juuri tutustumassa Terotex 3000 ruostesuojamassaan, se voisi olla hyvä näiden kylkien suojaamiseen. Aine levitetään paineilman avulla tasaiseksi kerrokseksi ja kuivumisen jälkeen päälle voi maalata huoletta jos tarve vaatii. Ikkunaseinien suojaksi ja maaliksi kaavaillaan Hempelin Oxiduria. Aine kuuluu ns. yksivaihemaaleihin ja siinä on kovete mukana. Kaksikomponenttimaaliin saa vielä haluamansa sävyn automaalikaupasta.
Joten, pöly alkaa loppumaan ja pinnat vihdoin saamaan vuosien jälkeen uutta pintaa. Katon hisaustyöstä käydään vielä keskusteluita ennen kuin se aloitetaan.

Kirkko tuli.

Ruodejigin avulla pressu nousi upeaan korkeuteen.
Peräseinästä paistava laudoitus luo kirkkomaisen tunnelman, ristikin on hilkkua vaille valmis.

Alkaa löytyä työn iloa kun, metallilevyt ja uudet ruoteetkin on tilattu. Kohta pääsee hitsaamaan uutta paikalleen, jännittää ja uniakin on jo nähty.

Maaleista neuvotellaan vielä, Terotex 3000 hyväksytty.

                                                                           "Kuin silloin ennen, kuin silloin ennen"
                                                                       Jarkko ja Laura onkin nyt Jarkko ja rauta.

Onneksi on ehtinyt syksystäkin nauttimaan. Sienimetsällä on käyty paljon ja pakuriakin löytyy jatkuvasti. Pakuri eli pakurikääpä, jolla on lukuisia terveys vaikutuksia. Yleensä pakuria nautitaan teen muodossa. Lisätietoa aiheesta löydät Jaakko Halmetojan terveys blogista ja Wikipediasta. Minuunkin voi ottaa yhteyttä pakurin hankinta mielessä, vaikka s-postitse.

EI JÄNNITÄ!!

Ja eiku hitsaamaan, unta tilanteesta on nähty noin puoli vuotta. Projektihan on pieni, joten onnistuessaan homma on helppo. Hitsaus täytyy ottaa löysin rantein. Testivoittaja Esab caddy 151i sammui heti ensimmäisillä iskuilla, totesimme virrantulo-ongelmia. Roikkaahan matkalla oli n.120m, ei ihme ettei virta riitä. Löysimme rannasta voimavirtaa, joka riitti puoleen väliin ja siitä paksuimmalla mahdollisella jatkoa inventterille asti. Johan rupesi lunastamaan Tekniikan maailman arvostelun.
Ensin hitsataan heftiin eli hieman, että ruode pysyy paikallaan ja sitten annetaan mennä ronskimmin. Hommahan sujui! Puikoista paras oli Esab2.5mm sitten Varis2.0mm, huonoin oli Gern2.5mm. Ensimmäistä kun näyttää vaan, niin heti alkaa sulamaan. Samalla sulin minä, hitsaaminen on nimittäin mukavaa toimintaa.

Jigiä pitkin.

Vanhojen ruoteitten mukaan tehty jigi toi mukanaan hyvän pressun harjan. Uudet ovat 40mm T-palkkia, kuhunkin on porattu reiät tasaisin välein. Reikiin kiinnitetään ruodepuut, joihin panelointi saadaan naulattua. Puun ja raudan väliin jää pieni rako, joka tehdään prikoilla, raudat sekä katto suojataan kevyellä uretaanikerroksella. Ei ruostu. Kenties saamme katon talveksi, ettei tarvitse pressuja hiissata. Appiukko auttaa kovasti tilanteessa, varsinkin kun tausta on metallialalta. Taito siirtyy sukupolvelta toiselle, ei tee hullumpaa laivan rakennustarinalle.

Aikuistumista.

Olipa miehekästä ostaa 3kg hitsauspuikkoja ja vielä suhteella ammattiliikkeestä. Siellä minut kyllä tunnetaan.
Oikean puikon valitseminen on taidetta, niin kuin puuveneeseen oli lakan ja muiden kemikaalien valinta. Puuveneessä taisteltiin hometta, lahoa ja auringon valoa vastaan, kun taas teräs laivassa ruostetta. Saumahan ei sinäänsä heti lähde ruostumaan kuonan ansiosta, mutta muuten. Kansilevyt ovat pohjamaalattavana, tulevat ajallaan.

Syksy tarjoilee tällä viikolla sadetta ja myrskyä, hommiin päästään ehkä vasta viikonloppuna.

Tämä, täältä, tällä kertaa.    14.9.11

Kato kattoo

Kyyneleet katossa olivat jo tullessa, melkein niitä voisin itsekkin tiputtaa. Kattoa vain syntyy, tässä ohjaamon. Olemme valinneet syksyn kauneimmat päivät remonttiin, kuin viettäisi ruskaa vesillä ja näin osin onkin.

Tällä hetkellä jäljellä on enää sivujen pellitys.

Kuvassa on Teräslaiva hommia. Testosteroini tiputtaa viimeisetkin lehdet puista. Taustalla nostetaan upoksissa ollutta komeutta.

Kuvassa on kaikki aikalailla kohdallaan, varsinkin kun se on otettu oman laivan kannelta hitsipuikon käryssä.
Ei yksin kevät, ole uudellen syntymisen aikaa.

Tässä proomu on vielä puoliksi veden alla, se on julmetun iso.
Sunnuntaina proomu Roope oli jo pinnalla. Alus on toiminut mm. Vaajakosken kanavatyömaalla ja Kärkisten siltatyömaalla, ikää en tiedä mutta hitsaten tehty ja todella upean mallinen.

Sestrel

Kun laiva siirtyy talviteloille, ei voi muuta kun alkaa näpertelemään. Laivan kompassi oli päässyt hieman huonoon kuntoon, joten päätin hieman entrata sitä. Joku hurja maalari oli maalannut jopa messinkisen jalustan. Päällisin puolin piti ruiskuttaa uusi pintamaali. Pallossa oli ilmakupla. Tyhjäsin pallon ja vaihdoin nesteet. Ei ollut pirtua, pelkää lamppuöljyä. Uudet nesteet menivät sisään hyvin Etolasta ostamalla pikku tippapullolla. Luultavasti kompassi ei toimi teräslaivassa mutta onpa tuo kuitenkin aluksessa ollut. Valmistusvuosi on vielä epäselvä.

Piirsin paperin läpi vanhasta pohjapiirroksesta reunat ja sitten uuden järjestyksen. Pientä kuvan käsittelyä ja saadaan sekin näyttämään vanhalta.

Kevät! Ja siitä se lähtee.

Jäältä on hyvä tehdä hommia joita on veneestä vaikeampi tehdä. Nyt oli vuorossa pakoputken pää.
Putki oli suora ja roiski jäähdytysvedet viiden metrin päähän. Hitsasin uuden taivutetun pään olikin aika vaikea, virta tuli rantaan aika pientä piuhaa pitkin.

Ummetusta

Jo loppui pressujen kanssa pelleily. Liimattiin yksi sunnuntai ja takakansi on kiinni, mikki teki sen mitä pitikin ja puikolla loput.
Sähköjen kanssa oli aiemmin hieman ongelmia, mutta nekin olivat tehtaan päässä. Nyt tulee voimavirta rantaan ja puikko palaa hienosti. Tukikäden hanskan varsi ei ollut tarpeeksi pitkä joten käsi punertaa hieman tänään. Edellinen lause ei estä tänään hitsaamasta.
Alkaa maistua ihan telakka meiningiltä.

Tunnelmia

Tunnelmia hitsauspäivän jälkeen. Kyseessä oli kansiluukkujen valmistus. Luukkuihin tulee vielä kaasujouset, jotta niitä on helppo käsitellä. Etuluukun
räystään paino 31kg ja takaluukun 21kg. Olisi varmaan pitänyt laittaa kuvia luukuista, mutta on se esabin caddy niin nätti.

Puurakentamista

Ai Ai, alkaa olla jo hitsipuikon tuoksua ikavä. Puurakentaminen on ollut kovassa vauhdissa kesän-13 aikana.

Kuvassa vasemmalla näkyy saunan seinä, johon tulee kulmasohva. Ite pittää seki tehä. Oikealla on perähytti, hytissä on kolme n.800X900mm ikkunaa. Tässäkin tarkoituksena valoisuus ja raikkaus, eläköön melatoniini.

Itse yöpyjän raikkaudesta en mene takuuseen, tällaisella party linerilla. 

Käyttöaste kasvaa

Hommat ovat edenneet niin, että kuvat eivät riitä kertomaan, ehkä sitten video?
Saunassa on käyty jo kolmesti, viimeinen olikin jo avantokeikka. Kaikkein pyhin toimii täydellisesti.
Tein syksyn lopulla, viimeiseksi pumppaamon. Tälle kylmälaukussa sijaitsevatte pumpulle löytyikin vanha läpivienti joten ei tarvinnut tehdä reikiä laivaan.
Akku paikalleen, kytskin ylös ja pumppaamo toimii. Hei, siis SAUNAAN!? Totta tajuttuani tilanteen rupesin lämmittämään saunaa ja puuhailemaan puita ja muuta. Rannassa piti käydä leuhkimassa, että kohta menen saunaan. Naapurin epäily kävi toten, kun laiva oli hetken päästä täynnä kumimaista savua. Kiuas näytti niin kuivalta, mutta omasi vielä tehdasrasvan. Savu hälveni hyvällä poltolla ja tunnin päästä saunoin ihan itse tehdyssä saunassa. Sitten on saunottu poikien ja vaimon kanssa.
Ensi keväänä pitäisi laittaa etu ikkunat, ohjaamo ja vessa, sitten vesille.